PK-yritykset ja yritysvastuu

PK-yritysten vastuullisuudesta on tullut tärkeä tekijä niin työnhakijoille, kuluttajille, suuryritysasiakkaille kuin itse yrittäjillekin. Monessa yrityksessä on jo päästy vastaamaan sidosryhmien kasvavien vastuullisuusvaatimusten herättämiin kysymyksiin tai tietopyyntöihin, joita EU:n uudet kestävyysraportointivelvoitteet vauhdittavat entisestään vuodesta 2024 alkaen. 

Selvitysten mukaan

• Yli 50 % suuryrityksistä on vaihtanut tai aikoo vaihtaa alihankkijoitaan vastuullisemmin toimiviin
• Yli 60 % pääomasijoittajista arvioi kohdeyhtiön vastuullisuutta ennen sijoituspäätöstä
• Lähes 70 % kuluttajista kaipaa tietoa vastuullisempien kulutusvalintojen tueksi
• Yli 60 % työnhakijoista pitää työnantajan vastuullisuutta tärkeänä kriteerinä

Vastuullisuus on yhä tärkeämpi tekijä pärjäämiseksi kilpailussa parhaista asiakkaista ja työntekijöistä.

PK-yritysten rooli kestävän toiminnan edistäjinä

Kestävyysraportointi- ja yritysvastuun vaatimukset ovat keskittyneet erityisesti suuryrityksiin niiden toiminnan vaikutusten laajuuden vuoksi. Kestävyystavoitteita ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa ilman pienten ja keskisuurten yritysten panosta, sillä yhdessä ne vastaavat

• n. 60 % työpaikoista
• yli 50 % taloudellisesta lisäarvosta
• yli 50 % kasvihuonekaasupäästöistä

(Lähde: Euroopan parlamentti ja OECD)

Monen suomalaisen PK-yrityksen toimintaa ohjaavat jo omasta takaa kestävät arvot ja toimintaperiaatteet. Huolellinen taloudenpito, hukan välttäminen ja henkilöstöstä huolehtiminen ovat usein arkipäivää, vaikka asiaa ei oltaisi erikseen tarkasteltu yritysvastuun näkökulmasta. 

Yritysvastuusta puhuttaessa ympäristö- ja ilmastoasiat tyypillisesti korostuvat, mutta kokonaiskuva on paljon kasvihuonekaasupäästöjä laajempi. Monet kestävän toiminnan osa-alueet myös vaikuttavat toisiinsa: esimerkiksi kiinnittämällä huomiota tekemiensä hankintojen vastuullisuuteen yritys todennäköisesti edistää myös arvoketjunsa parempia työoloja. 

Kotimaisen lainsäädännön noudattaminen usein tarkoittaa, että perusasiat ovat yrityksessä kunnossa, sillä huomiota on jouduttu kiinnittämään keskeisiin ympäristö- ja henkilöstöriskeihin, kuten toimipaikkojen pilaantumiseen tai työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen.

Tyypillisiä katvealueita löytyy muun muassa työntekijöiden yhdenvertaisuudessa, väärinkäytösten ehkäisemisessä ja tietoturvassa, joita ei etenkään pienissä yrityksissä välttämättä pidetä omaa toimintaa koskevina aiheina. Jokaisen yrityksen tulisi kuitenkin huolellisesti selvittää näitäkin aiheita koskevat riskit ja mahdolliset haitat, jotka voivat herkästi realisoitua erityisesti toiminnan kasvaessa. 

Kiristyvä sääntely

Monen suuryrityksen ja sijoittajan tiedontarvetta vauhdittaa kiristyvä yritysvastuun sääntely. Vaikka valtaosa velvoitteista koskee ensisijaisesti suuria ja pörssinoteerattuja yrityksiä, on niiden lähtökohtaisesti huolehdittava sekä raportoitava oman toimintansa lisäksi arvoketjunsa kestävyydestä. Tämä lisää väistämättä painetta PK-yritysten yritysvastuun kehittämiseen ja läpinäkyvyyteen. 

Vastuullisuussääntelyn taustalla on usein muun muassa Kansainvälisen työjärjestö ILO:n, Maailman kauppajärjestö WTO:n sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kansainvälisiä sopimuksia. YK:n jäsenten kesken taas on solmittu muun muassa Pariisin ilmastosopimus, Montrealin monimuotoisuustavoitteet sekä Dubain tavoitteet fossiilienergiasta luopumiseksi.

Kansainvälisten sopimusten velvoitteet on pantu täytäntöön paikallisella sääntelyllä, esimerkiksi EU:n ja Suomen ilmastolaeilla, jotka määrittävät päästövähennys- ja hiilineutraaliustavoitteet alueilleen. Lisäksi erityisesti EU:n vihreän kehityksen ohjelman (Green Deal) puitteissa on luotu lukuisia jäsenmaita velvoittavia direktiivejä ja asetuksia. 

Kansallista vastuulliseen liiketoimintaan tähtäävää sääntelyä löytyy lisäksi mm. ympäristö-, luonnonsuojelu-, osakeyhtiö- ja kirjanpitolaista.

Velvoittavan sääntelyn ohella yritysvastuuta edistetään lukuisilla vapaaehtoisilla ja kansainvälisillä aloitteilla ja ohjelmilla. Yksi tunnetuimmista on YK:n toimintaohjelma Agenda 2030, joka edistää ympäristön ja ihmisten hyvinvointia 17 tavoitteen (Sustainable Development Goals eli SDG) avulla. Arvostetuimpien ja käytetyimpien joukkoon kuuluu myös maailman suurin yritysvastuualoite YK:n Global Compact, joka toimii viitekehyksenä vastuullisen liiketoiminnan kehittämiseen ja raporotintiin. 

Sääntelyä täydentää valtava määrä erilaisia yritysvastuun raportointimalleja. Kestävyysraportoinnin pitkään jatkunut vapaaehtoisuus on johtanut mallien valtavaan määrään: raportointitapoja on globaalisti tunnistettu yli 1200 erilaista. Käynnissä on parhaillaan väistämätön yhdenmukaistaminen. Keskeisimmät raportointimallit ovat:

• European Sustainability Reporting Standards, ESRS: velvoittaa raportointia EU:n suurilta ja listatuilta yrityksiltä vuodesta 2024 alkaen
• Global Reporting Initiative, GRI: globaalisti yleisin vapaaehtoisen vastuullisuusraportoinnin standardi, jota on kehitetty vuodesta 2000
• International Sustainability Standards Board, ISSB: kansainvälisen IFRS-tilinpäätösstandardin kestävyyslaajennus